• Suomen 8 parasta taidemuseota

    Suomi on täynnä käymisen arvoisia taidemuseoita. Monissa pienemmissäkin kaupungeissa on oma taidemuseonsa, joiden kokoelmat saattavat olla hyvinkin kiinnostavia. Taidemuseot ovat myös hyvä tapa tutustua seudun […]

  • Maailman 8 kauneinta taidemuseota

    Kauneimmat taidemuseot Maailmassa on paljon museoita, joiden kauneus vetää vertoja niiden esittelemälle taiteelle. Tässä esittelyssä maailman kahdeksan kauneinta taidemuseota – oletko jo saanut tilaisuuden vierailla jossakin […]

  • Suomen parhaat taidegalleriat kaupungeittain

    Suomi on täynnä kiinnostavia taidegallerioita Taidegalleriat voivat tuntua vaikeammin lähestyttäviltä käyntikohteilta kuin taidemuseot, koska niiden tarkoituksena on taiteen esittelyn lisäksi myös sen kauppaaminen, mikä voi […]

  • 1900-luvun taidesuuntaukset (Osa II)

    1900-taidesuuntaukset dadasta postmodernismiin Tämä artikkeli jatkaa 1900-luvun merkittävien taidesuuntausten esittelyä. Jos et ole vielä lukenut ensimmäistä osaa, voi pieni esittely olla paikallaan: artikkelien tarkoituksena on […]

Satunnaiset valikoimat

Suomen 8 parasta taidemuseota

syyskuu 7, 2017 0

Suomi on täynnä käymisen arvoisia taidemuseoita. Monissa pienemmissäkin kaupungeissa on oma taidemuseonsa, joiden kokoelmat saattavat olla hyvinkin kiinnostavia. Taidemuseot ovat myös hyvä tapa tutustua seudun […]

Taidemuseot

Suomen 8 parasta taidemuseota

syyskuu 7, 2017 0

Suomi on täynnä käymisen arvoisia taidemuseoita. Monissa pienemmissäkin kaupungeissa on oma taidemuseonsa, joiden kokoelmat saattavat olla hyvinkin kiinnostavia. Taidemuseot ovat myös hyvä tapa tutustua seudun […]

Arkkitehtuuri

Taidegalleriat

Suomen parhaat taidegalleriat kaupungeittain

syyskuu 7, 2017 0

Suomi on täynnä kiinnostavia taidegallerioita Taidegalleriat voivat tuntua vaikeammin lähestyttäviltä käyntikohteilta kuin taidemuseot, koska niiden tarkoituksena on taiteen esittelyn lisäksi myös sen kauppaaminen, mikä voi […]

Viimeisemmät Postaukset

Suomen 8 parasta taidemuseota

Suomi on täynnä käymisen arvoisia taidemuseoita. Monissa pienemmissäkin kaupungeissa on oma taidemuseonsa, joiden kokoelmat saattavat olla hyvinkin kiinnostavia. Taidemuseot ovat myös hyvä tapa tutustua seudun kulttuurihistoriaan, erityisesti jos ne ovat keskittyneet jonkin paikallisen taiteilijan teosten esittelemiseen. Yllättävistäkin paikoista voi myös löytyä hyviä kansainvälisiä kokoelmia. Ota nämä vinkit korvan taakse ennen kuin lähdet kotimaan matkalle!

1. Kansallisgalleria

Kansallisgalleria on Suomen suurin museokokonaisuus, joka käsittää Ateneumin taidemuseon, Kiasman nykytaidemuseon sekä Sinebrychoffin taidemuseon. “Kansallisgalleria”-nimitys tuli itse asiassa käyttöön vasta vuonna 2014, kun Valtion taidemuseo säätiöitettiin. Kansallisgallerian museot lukeutuvat Helsingin suosituimpiin nähtävyyksiin, ja niillä riittää tarjottavaa sekä vierailijoille että paikallisille. Moni varmasti onkin käynyt näissä museoissa luokkaretkellä.

(Sinebrychoffin taidemuseo, Helsinki)

Helsingin ydinkeskustassa sijaitseva Ateneum sisältää monipuolisen kokoelman taidetta eri aikakausilta. Ateneumin maalaus- ja veistoskokoelma onkin Suomen suurin. Kävijöitä Ateneumiin houkuttelevat kuitenkin erityisesti vaihtuvat näyttelyt, jotka ovat aiemmin esitelleet muun muassa Tove Janssonin, Schjerfbeckin ja Picasson töitä. Ateneumin uusrenessanssista arkkitehtuuria edustava rakennus hallitsee näkymää Helsingin rautatientorin laidalla, ja sijaitsinsa vuoksi se onkin äärimmäisen helppo käyntikohde pääkaupungissa vierailevalle. Tänä kesänä Ateneumissa on esimerkiksi Alvar Aallon muotoilua esittelevä näyttely. Ateneumilla on myös verkkopalvelu, joka tarjoaa lisää tietoa esillä olevista teoksista ja taiteilijoista.

Myös ydinkeskustassa sijaitseva Kiasma puolestaan keskittyy nykytaiteen esittelyyn. Vuonna 1990 avattu Kiasma on noussut erittäin suosituksi; vuonna 2011 museossa kävi jo noin kolme miljoonaa ihmistä. Kiasmaan on ilmainen sisäänpääsy jokaisen kuukauden ensimmäisenä perjantaina. Tänä vuonna Kiasmassa on ARS17, kansainvälinen nykytaiteen suurnäyttely. ARS17-näyttelyn teemana on digitaalinen murros ja se, miten Internet muokkaa ihmistä.

Sinebrychoffin taidemuseo puolestaan on Suomessa ainutlaatuinen museo, joka kerää vanhoja eurooppalaisia maalauksia Jusepe de Riberasta Rembrandtiin. Lisäksi tänä kesänä “Siffissä” on esillä “Minä en ole minä”-muotokuvanäyttely sekä Hannu Pakarisen “100 vuotta 100 kuvaa”-näyttely, joka nostaa valokeilaan tavallisia suomalaisia ihmisiä. Sinebrychoffin taidemuseoon pääsee ilmaiseksi joka kuukauden ensimmäisenä keskiviikkoiltana.

(Wäinö Aaltosen Museo, Turku)

2. Wäinö Aaltosen Museo

Wäinö Aaltonen oli aikanaan Suomen tunnetuin kuvanveistäjä, joka veisti esimerkiksi Paavo Nurmen patsaan sekä Eduskuntatalon istuntosalissa olevan Työ ja tulevaisuus-veistossarjan. Turun kaupunki perusti Wäinö Aaltosen museon tämän 70. syntymäpäivän kunniaksi vuonna 1964. Heikossa kunnossa ollut Aaltonen kuoli kaksi vuotta myöhemmin, mutta museo jäi elämään.

Nykyään WAM on yksi Suomen parhaita nykytaiteen museoita, jossa esitellään sekä kotimaista että ulkomaista taidetta. Tänä kesänä WAMissa järjestetään Jacob Hashimoton leijoista rakennettua taidetta esittelevä näyttely.

3. Imatran taidemuseo

Suomessa on lukuisia maakuntamuseoita, joiden maine harvemmin kiirii kauas kotikulmiensa ulkopuolelle. Monet näistä museoista sisältävät kuitenkin erittäin kiinnostavia kokoelmia, joita kannattaa käydä katsomassa kauempaakin – tai varsinkin, jos satut muutenkin olemaan seudulla sukuloimassa tai kesälomareissulla.

Hyvä esimerkki tällaisesta museosta on Imatran taidemuseo, joka on myös yksi vanhimpia maakuntamuseoita. Vuonna 1951 avattu taidemuseo sisältää lähes 1500 teosta, enimmäkseen suomalaista taidetta. Imatran taidemuseo omistaa myös Sihtola-kokoelman, johon kuuluu modernistista taidetta Suomen lisäksi myös esimerkiksi Italiasta ja Ranskasta.

4. Visavuori

Visavuori on esimerkki taidemuseosta, joka soveltuu erinomaisesti lomareissun vierailukohteeksi hurmaavan miljöönsä ansiosta. Vanajaveden rannalla sijaitseva museo on kuvanveistäjä Emil Wikströmin entinen taiteilijakoti ja ateljee, joka avattiin yleisölle vuonna 1967.

Kansallisromantiikan aikana suomalaiset taiteilijat Gallen-Kallelasta Järnefeltiin halusivat rakentaa ateljeitaan luonnonympäristöihin. Visavuori oli museosäätiön mukaan ensimmäinen esimerkki tästä ilmiöstä. Museoalue sisältää Wikströmin hirrestä rakentaman karjalaistyyppisen asuinrakennuksen, Jugend-henkisen ateljeen sekä puutarha-alueen. Museossa voi nähdä Wikströmin teoksia sekä myös hänen sukulaisensa, karikatyyripiirtäjä Kari Suomalaisen töitä.

(Serlachius-museot, Mänttä)

5. Serlachius-museot

Serlachius-museot Gustaf ja Gösta ovat toinen esimerkki museoista, jotka ovat jo itsessään hyviä kohteita kesäloma-ajelulle. Luonnonmaisemassa Pohjois-Pirkanmaalla sijaitsevat museot on perustanut Serlachiuksen teollisuussuku. Gösta avattiin jo vuonna 1945, kun taas Gustaf perustettiin vasta 2000-luvulla. Serlachius-museoiden kokoelmat kuuluvat Pohjoismaiden merkittävimpiin yksityiskokoelmiin. Esillä on esimerkiksi Hugo Simbergin, Albert Edelfeltin ja Helene Schjerfbeckin töitä. Serlachius-museoissa riittää helposti katsottavaa koko päiväksi tai kahdeksikin.

Tämän kesän vaihtuviin näyttelyihin lukeutuvat esimerkiksi “Rajat kiinni”, joka tutkii sisäänpäinkääntyvää Eurooppaa; perinteistä työtä pohtiva “Tehdas on ulkopuolella”; ja päänäyttelynä pohjoismaista taidetta esittelevä “Kesäpäiviä”.

(Designmuseo, Helsinki)

6. Designmuseo

Helsingissä sijaitseva Designmuseo on suomalaista muotoilua kattavasti esittävä museo. Samalla piha-alueella sijaitsee myös Suomen arkkitehtuurimuseo. Muotoilusta kiinnostuneiden kannattaakin suunnata tähän museokompleksiin syventämään tietämystään kotimaisesta designista ja arkkitehtuurista.

Museo antaa katsauksen kotimaisen muotoilun historiaan ja nykypäivään.  Jos olet kiinnostunut muotoilusta, mutta olet toistaiseksi tehnyt tuttavuutta vain Marimekon ja Arabian ikivihreiden kanssa, voit Designmuseossa oppia lisää kotimaisen designin taustoista ja tekijöistä. Nyt on hyvä aika vierailulle, koska museossa on parhaillaan esillä näyttely “Utopia nyt – Kertomus suomalaisesta muotoilusta”, joka käsittelee muotoilun roolia hyvinvointivaltion kehityksessä.

7. Gallen-Kallelan museo

Akseli Gallen-Kallela on varmasti suomalaisille tutuimpia taiteilijoita, koska hänen teoksiaan käsitellään laajasti kouluissa. Vaikka Kalevala-teokset ovatkin lähes kaikille tuttuja, kuului Gallen-Kallelan repertuaariin paljon muutakin. Jos syvempi tutustuminen tämän kansallistaiteilijan töihin kiinnostaa, on luonnollisena kohteena Gallen-Kallelan museo.

Museo on itse asiassa Gallen-Kallelan entinen ateljee. Espoon Tarvaspäässä sijaitseva museo on arkkitehtuurisesti kiinnostava ja käsittää sekä Gallen-Kallelan omia töitä että muiden taiteilijoiden vaihtuvia näyttelyitä. Tällä hetkellä museossa on nähtävillä näyttely “Kahden tulen välissä – Akseli Gallen-Kallelan kuohuva 1910-luku”. Lisäksi museossa järjestetään kesän aikana esimerkiksi taidelöylyjä, joissa voi savusaunasessioiden välillä kuunnella taideaiheisia luentoja.

8. Aboa Vetus & Ars Nova

Aboa Vetus & Ars Nova on Turussa sijaitseva museo, jonka konsepti on kiinnostava: se esittelee samanaikaisesti keskiaikaista Turkua (Aboa Vetus) sekä nykytaidetta (Ars Nova). Vuonna 1995 perustettu museo on verrattain uusi, mutta on noussut yhdeksi Suomen suosituimmista taidemuseoista. Kävijöitä vetävät esimerkiksi Turku Biennaali-tapahtumat ja idyllinen sijainti Aurajoen rannassa.

Tänä kesänä Ars Novassa voi nähdä esimerkiksi “Minän teatteri”-valokuvanäyttelyn, joka esittää suomalaisten valokuvataiteilijoiden omakuvia, sekä rinnakkaisen “OMAtila – OMAkuva”-gallerian, joka pohtii selfie-ilmiötä.

Maailman 8 kauneinta taidemuseota

Kauneimmat taidemuseot

Maailmassa on paljon museoita, joiden kauneus vetää vertoja niiden esittelemälle taiteelle. Tässä esittelyssä maailman kahdeksan kauneinta taidemuseota – oletko jo saanut tilaisuuden vierailla jossakin näistä?

(Eremitaasi, Pietari)

Eremitaaši (Pietari, Venäjä)

Eremitaaši on varmasti yksi maailman tunnetuimpia ja myös kauneimpia taidemuseoita. Se rakennettiin, kun Pietari oli vielä keisarillisen Venäjän pääkaupunki. Eremitaašin päärakennus onkin Talvipalatsi, joka rakennettiin 1700-luvulla tsaariperheen talviasunnoksi. Venäjän vallankumousten jälkeen vuonna 1922 Talvipalatsi liitettiin osaksi museota, joka houkuttelee nykyisin yli kolme miljoonaa vierailijaa vuodessa. Talvipalatsin lisäksi Eremitaašiin liittyy viisi muutakin historiallista rakennusta, jotka sisältävät yhteensä noin kolme miljoonaa taide-esinettä.

Eremitaaši on täydellinen esimerkki taidemuseosta, joka on itsessäänkin taideteos. Upea keisarillinen arkkitehtuuri onkin varmasti monille kävijöille vähintään yhtä tärkeä syy vierailla Eremitaašissa kuin rakennusten sisältämät taideteokset. Mitä tulee taideteoksiin, Eremitaaši on tosin erinomainen; se sisältää esimerkiksi maailman laajimman kokoelman Rembrandtin töitä. Eremitaaši on monille suomalaisille tuttu kohde Pietarin-vierailuilta – jos et ole vielä ennättänyt käymään siellä, ei koskaan ole liian myöhäistä!

(Musée d’Orsay, Pariisi)

Musée d’Orsay (Pariisi, Ranska)

Louvre on Pariisin taidemuseoista kuuluisin ja suosituin, mutta sekään ei vedä kauneudessa vertoja Musée d’Orsaylle. Seinen etelärannalla sijaitseva Musée d’Orsay rakennettiin alun perin rautatieasemaksi. Gare d’Orsay valmistui juuri ennen vuoden 1900 Pariisin maailmannäyttelyä, ja toimi jonkin aikaa lounais-Ranskasta tulevien junien pääteasemana.

Alkuperäinen Gare d’Orsay kuitenkin suljettiin jo vuonna 1939, kun se ei enää vastannut uudentyyppisten junien tarpeita. Asema oli tyhjillään vuosikymmenien ajan, ja sitä käytettiin esimerkiksi elokuvien kuvauspaikkana. Rakennus sai vihdoin uuden elämän museona vuonna 1986. Tausta entisenä rautatieasemana saa edelleen Orsayn museon tuntumaan ympäristönä ainutlaatuiselta ja kiehtovalta.

Musée d’Orsay sisältää enimmäkseen ranskalaista taidetta 1800-luvun loppupuolelta ja 1900-luvun alusta; niin kutsutun belle époquen kultakaudelta. Museo sisältää esimerkiksi loistavan kokoelman ranskalaisten impressionistien töitä. Muun muassa Degasin, Manet’n, Cézannen, Sisleyn, Renoirin ja van Goghin töitä on näytillä Musée d’Orsayssa runsain mitoin.

Guggenheim (Bilbao, Espanja)

Guggenheim on Baskimaan pääkaupungissa Bilbaossa sijaitseva nykytaiteen museo. Se on yksi maailman kuuluisimpia modernin taiteen museoita, joka houkuttelee yli miljoona kävijää vuodessa. Guggenheim avattiin vuonna 1997, ja se on merkinnyt Baskimaalle tasaisesti kasvanutta turistien virtaa. Guggenheim-museon suunnitteli arkkitehti Frank Gehry, jota pidetään yhtenä sukupolvensa parhaista; Gehry on suunnitellut myös esimerkiksi Prahassa sijaitsevan “Tanssivan talon” sekä Seattlen MopOP-poptaidemuseon. Arkkitehtuurin asiantuntijat ovat useasti valinneet Guggenheim-museon yhdeksi maailman merkittävimmistä modernin arkkitehtuurin esimerkeistä.

Bilbaon Guggenheim on New Yorkissa sijaitsevan “alkuperäisen” Guggenheimin sisarmuseo, jonka kanssa se jakaa kokoelmiaan. New Yorkin Guggenheim avattiin jo vuonna 1937. Lisäksi Guggenheim-museoita sijaitsee tai on sijainnut esimerkiksi Venetsiassa, Berliinissä ja Abu Dhabissa. Myös Helsinkiin suunniteltiin Guggenheimiä, mutta hanke oli alusta alkaen kiistanalainen, ja ajatuksesta luovuttiin vuonna 2016. Bilbaon Guggenheim on joka tapauksessa modernin arkkitehtuurin ystävien pyhiinvaelluskohde ja yksi maailman parhaita nykytaiteen museoita.

(Claude Monet’n puutarha, Giverny)

Claude Monet’n talo ja puutarha (Giverny, Ranska)

Kuuluisan impressionistitaiteilija Claude Monet’n talo ja puutarha ovat avoinna vierailijoille Pariisin lähellä sijaitsevassa Givernyn kunnassa – tosin ainoastaan maaliskuun ja lokakuun välillä. Monet asui Givernyssä vuodesta 1883 aina kuolemaansa 1926 asti, ja puutarhassa on nähtävillä monia näkymiä ja elementtejä, jotka ovat toimineet innoituksena hänen maalauksilleen. Monet’n puutarha jäi hoitamatta vuosikymmenien ajaksi, mutta vuonna 1980 Claude Monet’n säätiö perustettiin huolehtimaan siitä, ja se avattiin vierailijoille.

Jos pidät impressionismista ja Monet’n maalauksista, voi vierailu tässä puutarhassa tarjota unohtumattoman elämyksen. Puutarhassa voit nähdä esimerkiksi Vesililjoja-maalauksesta tutun lammen sekä japanilaisen sillan.

Galleria degli Uffizi (Firenze, Italia)

Uffizi on yksi maailman suosituimpia taidemuseoita, joka sisältää huikean kokoelman mestarien töitä Botticellin Venuksen syntymästä Caravaggion Medusaan. Lisäksi Uffizissa on esillä klassisia veistoksia, joista osa on säilynyt helleeniseltä tai roomalaiskaudelta. Uffizi on itsessäänkin näkemisen arvoinen.

Taidemuseo sijaitsee Medici-suvun magistraattien vanhoissa toimistoissa, joita kutsuttiin nimellä “uffizi”. Museon sisäpuutarha, josta aukeaa doorilaisten pylväiden läpi näkymä Arno-joelle, on arkkitehtuurin historiaa tutkivien asiantuntijoiden mukaan Euroopan ensimmäinen esteettisesti suunniteltu katunäkymä. Firenze on täynnä historiallista arkkitehtuuria, mutta siitä huolimatta Uffizi erottuu joukosta kauneudellaan.

(Naoshima, Japani)

Naoshima (Seton sisämeri, Japani)

Keskellä Seton sisämerta Japanissa sijaitseva Naoshiman saari on erikoislaatuinen paikka. “Taidesaarena” tunnettu Naoshima sisältää lukuisia taidemuseoita sekä ulkoilmanäyttelyitä. Pinta-alaltaan pienellä Naoshimalla sijaitsevat esimerkiksi osin maanalainen Chichu Art Museum sekä Benesse Art Site. Kiinnostavinta saarella ovat kuitenkin lukuisat ulkoilmassa sijaitsevat installaatiot, jotka hyödyntävät luonnonympäristön kauneutta ja villiyttä. Esimerkiksi Yayoi Kusaman pilkulliset “kurpitsat” täplittävät saarta.

Naoshima tarjoaa aivan erilaisen kokemuksen kuin useimmat taidemuseot. Sen lähistöllä sijaitsee myös kaksi muuta “taidesaarta”, Teshima ja Inujima, joilla sijaitsee taidemuseoita ja -installaatioita. Nämä sisämeren taidesaaret, joilla oli vielä 1970-luvulla lähinnä Mitsubishin teollisuusalueita ja kalastajakyliä, ovat sittemmin saaneet uutta virtaa monimuotoisista taideprojekteista ja niiden mukanaan tuomista vierailijoista. Saaret sijaitsevat lähellä Japanin pääsaarta Honshua, mistä niille ja niiden välillä voi kulkea lautalla.

Museum of Modern Art (New York, Yhdysvallat)

New Yorkin MoMA eli Museum of Modern Art on yksi kaupungin maamerkeistä ja suosituimmista turistikohteista. MoMAlla on ollut tärkeä rooli sekä modernistisen taiteen tyylisuuntien kehityksessä että vanhan taiteen keräämisessä ja suojelemisessa. MoMA sisältää valtavan kirjon erityylisiä taideteoksia. Lisäksi se on arkkitehtuurisesti kiinnostava ja yksi New Yorkin ikonisimmista rakennuksista.

MoMA avattiin nykyiselle sijainnilleen keskellä Manhattania jo vuonna 1939, ja se on noussut yhdeksi maailman merkittävimmistä nykytaiteen museoista. Arkkitehtuurisesta näkökulmasta erityisen kiinnostava oli vuoden 2004 laajennus, jonka suunnitteli japanilainen Yoshio Taniguchi. Laajennuksen yhteydessä museon näyttelytiloja kasvatettiin ja esimerkiksi kattopuutarhaa muokattiin viihdyttävämmäksi ympäristöksi. MoMA on museo, jota New Yorkissa vierailijoiden ei tule missata!

Suomen parhaat taidegalleriat kaupungeittain

Suomi on täynnä kiinnostavia taidegallerioita

Taidegalleriat voivat tuntua vaikeammin lähestyttäviltä käyntikohteilta kuin taidemuseot, koska niiden tarkoituksena on taiteen esittelyn lisäksi myös sen kauppaaminen, mikä voi tuntua tavallisen tallaajan näkökulmasta pelottavalta – mitä jos galleristi katsoo kuin halpaa makkaraa, jos en ole valmis maksamaan nelinumeroista summaa maalauksesta? Tällaiset ennakkoluulot hälvenevät kuitenkin usein, kun vain rohkeasti vierailee taidegallerioissa.

Erityisesti monet suuremmat galleriat muistuttavat käytännössä suuresti museoita, joissa taulut vain sattuvat olemaan kaupan. Kaikki taidegalleriat eivät itse asiassa edes ole voittoa tavoittelevia yrityksiä tai aseta kaikkia esillä olevia teoksia myyntiin.

Monet galleriat ovatkin itsessään hyviä nähtävyyksiä taiteen ystävälle, ja kotikulmilla sijaitsevassa galleriassa voi vierailla säännöllisesti, koska esillä olevat taiteilijat vaihtuvat usein. Tässä lyhyt esittely muutamista Suomen parhaista taidegallerioista kaupungeittain.

(Rupla, Helsinki)

Helsinki: Rupla

Rupla on luova tila, jonka yhteydessä toimii gallerian lisäksi myös esimerkiksi kahvila, vintage-vaatemyymälä ja sisustuskauppa. Ruplalla on kaksi toimipistettä, Kalliossa osoitteessa Helsinginkatu 16 ja Rööperissä osoitteessa Iso Roobertinkatu 32. Se on mainio esimerkki nykyaikaisesta taidegalleriasta, jossa taiteen esittelystä on tehty osa laajempaa toimintaa ja urbaania kulttuuria. Ruplassa voi käydä ihailemassa taidetta samalla, kun selaa vaaterekkejä tai nauttii viikonloppubrunssista.

Ruplan näyttelyt vaihtuvat 3-4 viikon välein. Tänä kesänä esillä on ollut esimerkiksi Muhammad Umar Khanin näyttely “1000 VUOTTA SITTEN”, joka käsittelee pakistanilaistaustaisen taiteilijan kokemuksia Etelä-Suomessa asumisesta.

Helsinki: Forum Box

Forum Box on vuonna 1996 perustettu taideosuuskunta, joka ei galleriatoiminnallaan tavoittele voittoa. Gallerian kuvataidenäyttelyt vaihtuvat kuukausittain, ja esillä on niin suomalaisia kuin kansainvälisiäkin taiteilijoita. Lisäksi Forum Box tekee laajasti yhteistyötä ulkomaisten toimijoiden, kuten islantilaisten ja tshekkiläisten taiteilijoiden, kanssa, ja järjestää koululaisille suunnattuja opastettuja kierroksia. Forum Box on tänä vuonna myös yhteistyössä Flow Festivalin kanssa, joten festivaalivieraat voivat ihailla gallerian kautta hankittuja videoinstallaatioita.

Tänä kesänä Forum Boxissa on esillä tshekkiläisen nykytaiteen näyttely “Don’t Worry Boy”, joka kokoaa useiden taiteilijoiden teoksia. Näyttelyä tukevat Tshekin kulttuuriministeriö ja Tukholman Tshekki-keskus, ja se on avoinna 30.7. Asti. Forum Box sijaitsee osoitteessa Ruoholahdenranta 3a.

Tampere: Galleria Rajatila

Rajatila on nuorten taiteilijoiden vuonna 1996 perustama yhdistys, joka ylläpitää monipuolista toimintaa Tampereen alueella. Yhdistyksen Rajatila-galleria keskittyy esittelemään nuorten taiteilijoiden töitä. Rajatila tarjoaa TAMKin kuvataideopiskelijoille vuosittain kaksi näyttelyaikastipendiä.

Tällä hetkellä Rajatilassa on esillä Feast on Art eli FOA-kollektiivin näyttely, johon kuuluu esimerkiksi tapahtumia ja päivittäin vaihtuvia näyttelyitä. Rajatila sijaitsee osoitteessa Hämeenpuisto 10. Osoitteessa toimii myös Laitapuoti, joka myy oma- ja pienkustanteita; omien sanojensa mukaan Laitapuodin valikoima pienkustanteita on Tampereen laajin. Valikoimaan voi myös tarjota omia teoksiaan, jos harrastaa taiteen tekemistä.

Rajatila juhlii 20-vuotissyntymäpäiviään kesällä 2017, joten tapahtumat ovat maksuttomia ja avoimia. Lisätietoa tapahtumista saa gallerian nettisivuilta. Jos et ole toistaiseksi vieraillut Rajatilassa, nyt on siis täydellinen hetki!

(Mältinrannan taidekeskus, Tampere)

Tampere: Taidekeskus Mältinranta

Taidekeskus Mältinranta on Tampereen Taiteilijaseuran keskus, joka sisältää taiteilija-ateljeiden lisäksi myös näyttelytiloja ja taidelainaamon. Näyttelyt vaihtuvat noin kolmen viikon välein. Kunnostetussa punatiilirakennuksessa Tampereen keskustassa sijaitseva Mältinranta on erinomainen vierailukohde. Siellä järjestetään myös taidekursseja ihmisille, joita kiinnostaa oppia tai syventää omaa tekniikkaa.

Loppukesästä Mältinrannassa järjestetään esimerkiksi Hannu Leimun näyttely ja Maria Stereon Rokokoo-niminen näyttely. Mältinrannan osoite on Kuninkaankatu 2.

(Titanik-galleria, kuva: Henrik Mikander)

Turku: Titanik-galleria

Turku on perinteisesti ollut Suomen kulttuuripääkaupunki, eikä siellä olekaan pulaa tasokkaista taidegallerioista. Ydinkeskustaa täplittävät lukuisat tutustumisen arvoiset galleriat B-galleriasta Å-galleriaan (toisin kuin voisi tämän perusteella luulla, kaikilla aakkosilla ei sentään ole omaa galleriaansa). Yksi mukavimpia vierailukohteita on kuitenkin idyllisellä paikalla Aurajoen rannassa sijaitseva Titanik-galleria.

Titanik on taiteilijajärjestö Arten vuonna 1988 perustama galleria. Se on Turun ensimmäinen nykytaidegalleria, joka on pysytellyt ajan hermolla tähän päivään saakka. Titanikissa järjestetään monipuolisesti erilaisia näyttelyitä, taidetapahtumia, konsertteja ja keskustelutilaisuuksia. Se on myös kivenheiton päässä esimerkiksi Aboa vetus ja Ars nova-museosta.

Loppukesästä Titanikissa järjestetään Hermione Spriggsin, Laura Cooperin ja Heini Niemisen yhteisnäyttely sekä David Muthin, Tomas Ellerin ja Axel Stockburgerin yhteisnäyttely. Titanik-galleria sijaitsee jokirannassa osoitteessa Itäinen Rantakatu 8.

Turku: Vanhan Suurtorin galleriat

Vanhan Suurtorin galleriat ovat kiinnostava vierailukohde, koska ne sijaitsevat Turun ja Suomen entisen hallintokeskuksen historiallisessa miljöössä. Vanha Suurtori on monelle tuttu esimerkiksi joulurauhan julistuksen ja Turun keskiaikamarkkinoiden ansiosta, mutta tiesitkö, että siellä voi nähdä myös kiinnostavaa nykytaidetta?

Gallerioita on kolme: Galleria Harmaa, Vanhan Raatihuoneen Galleria sekä Brinkkalan Galleria. Näyttelyt vaihtuvat kuukausittain. Galleriakäynnin yhteydessä on helppo vierailla myös Suurtorin sisäpihalla sijaitseviin putiikkeihin, kuten Brinkkalan Outolintuun ja Turun Kirjakahvilaan.

Kuopio: G12

G12 on galleria ja taidelainaamo, jolla on toimipisteet sekä Helsingin Annankadulla että Kuopion Maaherrankadulla. Kuopion G12 järjestää kuukausittain vaihtuvia näyttelyitä; heinäkuussa esillä on Jaro Palmun ja Päivi Jokisen töitä, elokuussa puolestaan Heidi Toivaisen ja Emmu Johanssonin teoksia. Loppuvuodesta järjestetään kokoelmanäyttely vuoden aikana esitellyistä teoksista.

(Höyrygalleria, Korpilahden satama)

Korpilahti: Höyrygalleria

Päijänteellä sijaitseva Höyrygalleria sijaitsee kauniissa miljöössä Korpilahden satamassa. Nimensä mukaisesti Höyrygalleria on entiseen höyrysahaan rakennettu taidegalleria. Vuodelta 1900 peräisin oleva höyrysaha on muokattu galleriaksi Ulla Huttusen ja Arto Salmisen projektina. Höyrygalleria remontoitiin ja avattiin keväällä 2011, ja on nykyisin viehättävä kesälomakohde Keski-Suomessa päin liikkuville kotimaan matkailijoille.

Taidenäyttelyiden lisäksi rakennuksessa on myös Emalipuu-niminen kauppa, josta voi ostaa esimerkiksi keramiikkaa ja batiikkitöitä. Gallerian vieressä on Satamakapteeni-niminen lounaskahvila. Heinäkuussa Höyrygalleriassa esitellään taidegraafikko Kirsi Neuvosen töitä, elokuussa puolestaan keraamikko Paula Ruuttusen 100 pannua-näyttely. Höyrygalleria sijaitsee noin 28 kilometriä Jyväskylän ulkopuolella osoitteessa Korpilahdentie 10.

Maailman arkkitehtuurisesti kiinnostavimmat rakennukset

Arkkitehtuuri on aina läsnä arjessa

Arkkitehtuuri ja design ovat sikäli kiinnostavia taiteenlajeja, että ne on voimakkaasti läsnä jokaisen ihmisen arkielämässä. Toki esimerkiksi maalaustaiteella on myös paikkansa jokapäiväisessä elämässä. Hyvän arkkitehtuurin yksi tärkeä perusedellytys on kuitenkin se, että teoksen on täytettävä funktionsa käyttökelpoisena rakennuksena; samaa keskeistä funktionaalisuuden tarvetta ei käytetä useimpien taiteenlajien arvioimiseen.

Arkkitehtuurin eli rakennustaiteen historia on pitkä – käytännössä kaikki ihmisten suunnittelemat ja rakentamat asumukset voidaan mieltää arkkitehtuurisiksi teoksiksi. Esimerkiksi muinaisen Levantin alueelta, joka käsittää nykypäivän valtioista muun muassa Palestiinan ja Syyrian, on löydetty runsaasti esimerkkejä esihistoriallisesta arkkitehtuurista. Itse sana arkkitehtuuri tulee kreikan sanasta arkitekton eli “päärakentaja”. Varhaisin arkkitehtuurin aiheesta kirjoitettu teoreettinen teksti puolestaan on roomalaisen arkkitehti Vitruviuksen 100-luvulla kirjoittama De architectura. Teoksessaan Vitruvius toteaa, että hyvän rakennuksen pitäisi täyttää kolme kriteeriä: “firmitas, utilitas, venustas” eli “kiinteys, hyödyllisyys ja esteettisyys”. Loppujen lopuksi paljonkaan ei ole muuttunut vuosituhansien saatossa, koska ihmisten perustarpeet ovat pysyneet samana. Rakennuksiltamme kaipaamme suojaa, käytännöllisyyttä ja miellyttävää ulkonäköä.

Näistä perusperiaatteista huolimatta maailmassa on runsaasti esimerkkejä kiinnostavasta arkkitehtuurista, jossa on annettu mielikuvituksen lentää tai hyödynnetty taitavasti erilaisia vaikutteita. Jos olet kiinnostunut rakennustaiteesta, lisää nämä unelmien matkakohdelistaan!

1. Casa Milà, Barcelona

Casa Milà on yksi monista Antoni Gaudín suunnittelemista rakennuksista Barcelonassa. Maailmassa on muutamia kaupunkeja, jotka houkuttelevat runsain mitoin vierailijoita jo pelkän arkkitehtuurinsa ansiosta – Barcelona on yksi joukon kärkinimistä (muita tällaisia kaupunkeja ovat esimerkiksi Rooma, Miami ja Budapest). Erityisesti Gaudín arkkitehtuuri, mutta myös esimerkiksi labyrinttimainen Barri Gòtic, tekevät Barcelonasta arkkitehtuurin ystävän ihmemaan.

Casa Milà on Gaudín eräälle liikemiehelle suunnittelema yksityiskoti, joka rakennettiin vuosina 1906-1910. Rakennuksen asuinkerrokset aaltoilevat villisti, ja katto mukailee kuumaisemaa. Erikoisen ulkomuotonsa vuoksi rakennus oli pitkään barcelonalaisten pilkkakivenä, mutta nykyisin se on noussut suojelluksi arkkitehtuurikohteeksi UNESCOn maailmanperintöluetteloon.

2. Turning Torso, Malmö

Turning Torso eli “kääntyvä torso” on vuonna 2005 valmistunut asuinrakennus Malmössa. Se on hyvä esimerkki funktionaalisesta arkkitehtuurista, jossa on kuitenkin jotain leikkisää ja mielikuvituksellista. 190 metriä korkea, 54-kerroksinen tornitalo sisältää lähes 150 asuntoa. Se oli valmistuessaan maailman ensimmäinen kiertyvä pilvenpiirtäjä. Nykyisin vastaavantyyppisiä rakennuksia on useampia, esimerkiksi Dubaissa sijaitseva Cayan Tower, joka kääntyy 90 asteen kulmassa koko pituudeltaan.

Turning Torso on Pohjoismaiden korkein rakennus ja kiinnostava esimerkki modernin asumisen innovatiivisuudesta. Kirkkaalla säällä Turning Torson voi nähdä jopa Kööpenhaminasta asti.

3. Palais Idéal du Facteur Cheval, Hauterives

Pienessä Hauterivesin kunnassa kaakkois-Ranskassa sijaitsee erikoinen arkkitehtuurinen taidonnäyte. Hauterivesin postimiehenä toiminut Ferdinand Cheval kompastui vuonna 1879 erikoiseen kiveen, mistä tuli käännekohta hänen elämässään. Cheval näki unenomaisen näyn, jossa hän rakensi kaunista palatsia. Omituisesta kompastuskivestä tuli tämän palatsin perustuskivi. Tapauksen jälkeen Cheval alkoi jokapäiväisen postinjakelukierroksensa yhteydessä kerätä kiviä ja rakentaa niistä näkynsä palatsia. “Palais idéalin” rakentaminen vei Chevalilta 33 vuotta. Lopulta postinkantajan elämäntyö valmistui, ja vielä hänen elinaikanaan jopa tunnetut taiteilijat, kuten Pablo Picasso, antoivat hänelle tunnustusta. Sittemmin Chevalin palatsista on tullut suosittu vierailukohde muutoin uneliaassa Hauterivesissä.

Vuonna 1969 Palais Idéal du Facteur Cheval määriteltiin Ranskassa suojelluksi kansalliseksi kulttuurikohteeksi, ja siitä on sittemmin painettu jopa postimerkkejä. Palais Idéal on kiinnostava, mielikuvituksellinen sekamelska vaikutteita eri puolilta maailmaa: siitä voi löytää muun muassa eri uskontokuntien, kuten hindulaisuuden ja kristinuskon, symboleita. Arkkitehtuurista, taiteesta ja kiinnostavista ihmiskohtaloista kiinnostuneille Palais Idéal on tutustumisen arvoinen kohde.

(Lloyd’s Building, Lontoo)
4. Lloyd’s Building, Lontoo

Vuonna 1986 valmistunut Lloyd’s Building, joka sijaitsee Lontoon Cityssä, on eräs tunnetuimpia esimerkkejä “bowellismista” (eng. bowel, suoli) eli arkkitehtuurin suuntauksesta, jossa rakennuksen funktiot, kuten hissit ja putket, on sijoitettu sen ulkopuolelle. Toiseksi tunnetuin esimerkki bowellismista on Pariisissa sijaitseva Pompidou-taidekeskus. Lloyd’s Buildingia on käytetty monen elokuvan kuvauspaikkana, koska se näyttää kuin suoraan Blade Runner-henkisestä cyberpunk-tarinasta tempaistulta sijainnilta.

Lloyd’s Building on Lloyd’s-vakuutusyhtiön pääkonttori. Arkisesta käyttötarkoituksestaan huolimatta rakennuksesta on tullut yksi suosituimmista arkkitehtuurisista nähtävyyksistä Lontoossa. Vuonna 2011 rakennus asetettiin Britanniassa I-luokan suojeltujen rakennusten listaan vain 25 vuotta rakentamisensa jälkeen. Perusteluksi annettiin, että Lloyd’s Building tunnustetaan laajasti yhdeksi modernin ajan tärkeimmistä rakennuksista.

5. Guggenheim, Bilbao

Bilbaon Guggenheim-museo on yksi maailman tunnetuimpia taidemuseoita ja näkemisen arvoinen jo itse rakennuksensa vuoksi. Guggenheimin on suunnitellut palkittu arkkitehti Frank Gehry, ja arkkitehtuurin asiantuntijat ovat usein valinneet sen maailman merkittävimpien rakennusten listalle.

Vuonna 1997 valmistunutta Guggenheimia on luonnehdittu yhdeksi maailman parhaista esimerkeistä dekonstruktivismista eli arkkitehtuurin osien hajottamisesta ja uudelleenjärjestelystä radikaalilla tavalla.

(Kubuswoningen, Rotterdam)

6. Kubuswoningen, Rotterdam

Kubuswoningen eli “kuutiotalot” ovat Alankomaiden Rotterdamissa ja Helmondissa sijaitsevia asuintaloja, jotka on rakennettu tilaa säästävään kuutiomuotoon. Arkkitehti Piet Blomin mukaan tavoitteena oli rakentaa kuutiotalojen metsä, jossa jokainen yksittäinen asunto on kuin kokonaisuutta tukeva puunrunko.
1970-luvulla rakennettuja kuutiotaloja on sittemmin jäljitelty muualla. Kanadalaiset arkkitehdit Ben Kutner ja Jeff Brown vaikuttuivat Blomin ideasta ja rakensivat vuonna 1996 Kanadan Torontoon kolme yksittäistä kuutiota.

(Church of Light, Ibaraki)

7. Church of Light, Ibaraki

Tokiossa on parhaillaan käynnissä mittavat rakennustalkoot ennen vuoden 2020 olympialaisia. Niitä odotellessa voi olla kiinnostavaa tutustua japanilaisen arkkitehtuurin suurimpiin nimiin. Eräs tunnetuimpia on varmasti Tadao Ando, joka voimakkaan minimalistiset rakennukset jakavat mielipiteitä.

Yksi Andon tunnusomaisimpia töitä on Church of Light eli Valon kirkko, Ibarakissa sijaitseva kirkko. Valon kirkko hyödyntää voimakasta valon ja pimeyden, tyhjyyden ja hengellisyyden kontrastia.

(Auringonnousu Angkorissa, Kambodzha)

8. Angkor, Kambodzha

Kambodzhassa sijaitseva Angkorin temppelikaupunki on yksi maailman kuuluisimpia nähtävyyksiä ja esimerkki arkkitehtuurisesta taiturimaisuudesta. Noin vuosien 900-1200 välillä rakennetut temppelikompleksit ovat Khmer-arkkitehtuurin kruununjalokivi.

Tunnetuin temppeleistä on vuonna 1150 valmistunut Angkor Wat, mutta koko sitä ympäröivä alue on henkeäsalpaavan kauniiden temppelien täplittämä. Auringonnousu Angkor Watin yllä on asioita, joita ei kerran nähtyään unohda koskaan. Se muistuttaa sekä luonnon kauneudesta että ihmisen luomisvoimasta.

1900-luvun taidesuuntaukset (Osa II)

1900-taidesuuntaukset dadasta postmodernismiin

Tämä artikkeli jatkaa 1900-luvun merkittävien taidesuuntausten esittelyä. Jos et ole vielä lukenut ensimmäistä osaa, voi pieni esittely olla paikallaan: artikkelien tarkoituksena on tuoda 1900-luvun taidesuuntauksia tutuksi heille, joiden muistikuvat koulun kuvistunneista ovat hataralla pohjalla. Kun viimeksi käsittelimme taidesuuntia impressionismista kubismiin, on tällä kertaa vuorossa lyhyt katsaus muun muassa dadaan ja surrealismiin.

(Hugo Ball, Karawane-runo, 1916)

Dada

Dada oli taiteen ja kirjallisuuden suuntaus, joka sai alkunsa Sveitsin Zürichissä vuonna 1916. Tuolloin kaupungissa aloitti toimintansa Cabaret Voltaire, Dada-liikkeen tukikohta, jossa lausuttiin Dada-manifesti heinäkuussa 1916. Dada-nimen alkuperästä ei ole varmaa tietoa, mutta suositun tarinan mukaan se löydettiin heittämällä veistä sanakirjaan ja valitsemalla näin satunnaisesti saatu sana. “Dada” tarkoittaa ranskaksi keppihevosta.

Liike levisi nopeasti Zürichistä muihin kaupunkeihin, kuten Berliiniin ja Pariisiin. Sen synty nähdään usein reaktiona ensimmäisen maailmansodan nationalistiselle ylilyönnille. Dada sai vaikutteita ajan modernistisista liikkeistä, kuten kubismista ja ekspressionismista. Leimallista Dadalle oli kuitenkin vallitsevia taidekäsityksiä ja yhteiskunnallisia aatteita vastaan kapinoiminen: kannattajiensa mukaan Dada oli “antitaidetta”. Se yhdisteli monia eri taidemuotoja, kuten performanssia, runoutta, valokuvaa, veistostaidetta ja kollaasia.

Dadan huippukausi päättyi 1920-luvun alkupuolella, kun surrealismi alkoi kiehtoa taiteilijoita. Liike kuitenkin vaikutti niin surrealismin kuin monien nykytaiteen suuntauksienkin taidekäsitykseen. Dadan ytimessä oli kaiken pilkkaaminen ja perinteisen taiteen suoranainen vastustaminen. Dada on usein nähty myös suorana vastareaktiona ensimmäiseen maailmansotaan: sodan järjettömyys heijastui kaiken järjettömyyttä korostavaan taiteeseen. Monet dadaismin ydinpiiriin kuuluvista taiteilijoista olivatkin ensimmäisen maailmansodan veteraaneja. Tunnetuimpia dadaisteja olivat Hugo Ball, Marcel Duchamp ja Tristan Tzara.

(Salvador Dali, Muiston pysyvyys, 1931)

Surrealismi

Surrealismi on 1920-luvulla suosioon noussut taidesuuntaus, jossa pyrittiin kuvaamaan alitajuntaa ja unia. Surrealisteja kiehtoi se, mitä on ihmisen rationaalisen mielen tuolla puolen, omituiset ja odottamattomat asiat. Sana “surrealismi” itsessään on peräisin ranskan sanaparista “sur réalisme”, “todellisuuden tuolla puolen”. Suuntauksen perustajana nähdään André Breton, joka julkaisi vuonna 1924 Surrealistisen Manifestin. Breton oli aiemmin kuulunut Dada-taiteilijoiden ryhmään, ja surrealismissa voidaankin nähdä vaikutteita dadaismin kapinasta perinteistä esittävää taidetta vastaan.

Surrealisteja kiinnosti “psyykkinen automatismi” eli spontaani, alitajuinen ilmaisu. Aluksi surrealismi oli lähinnä runoilijoiden suuntaus, sillä kuvataiteen tekemiseen vaadittu käsityöprosessi nähtiin spontaaniutta heikentävänä työvaiheena. Surrealistiset runoilijat hyödynsivät Sigmund Freudin kehittämiä vapaan assosiaation tekniikoita sekä dadaisti Tristan Tzaran kehittämää “cut-up”metodia, jossa tekstiä leikattiin ja liimattiin satunnaisesti. Myöhemmin surrealismi nousi kuitenkin myös kuvataiteen suuntaukseksi.

Tunnetuimpia surrealistisia kuvataiteilijoita ovat Joan Miró, Max Ernst, René Magritte (“Ceci n’est pas une pipe”) sekä Salvador Dalí. Surrealismin kultakausi loppui toisen maailmansodan aikana.

(Roy Lichtenstein, Drowning Girl, 1963)

Futurismi

Futurismi sai alkunsa Italiassa, missä Filippo Tommaso Marinetti julkaisi futuristisen manifestin vuonna 1909. Futurismissa ihannoitiin modernin maailman symboleita: nopeita autoja, tuhovoimaisia aseita ja urbaaneja ympäristöjä. Vanha maailma nähtiin pölyisenä ja aikansa eläneenä, ja sitä kutsuttiin sanalla “passé”.

Futurismi oli monella tapaa nuorien ihmisten liike, jolle oli tunnusomaista kiivaus ja jopa väkivallan ihannointi. Futuristit kutsuivat sotaa “maailman hygieniaksi”, ja monet suuntauksen edustajista kannattivat fasisteja. Mussolinin Italiassa rakennettiinkin paljon futuristista arkkitehtuuria, jota voi edelleen nähdä Rooman EUR-kaupunginosassa. Ennen sosialistisen realismin läpimurtoa futurismi saavutti suosiota myös Neuvostoliitossa.

Futuristinen taide ja muotoilu innoittivat myöhemmin esimerkiksi scifin cyberpunk-alagenreä sekä 1980-luvun uusromantikkoja ja postpunk-muusikkoja. Esimerkiksi vuoden 1982 Blade Runner-elokuvan design sai innoitusta italialaiselta futuristiarkkitehti Antonio Sant’Elialta.

Suomessa Tulenkantajien ryhmä ilmensi 1920-luvulla samansuuntaisia ajatuksia kuin futuristit, vaikkakaan siihen ei liittynyt vastaavaa sodan ja väkivallan ihannointia. Tulenkantajat korostivat, että Suomen pitäisi avata “Ikkunat auki Eurooppaan” ja päästä eroon vanhanaikaisesta “korpikulttuurista”.

(Ivan Bevzenko, Nuoret terästyöläiset, Ukraina 1961)

Sosialistinen realismi

Sosialistinen realismi on realistisen taiteen alalaji, joka muodostui Neuvostoliitossa ja muissa sosialistisissa valtioissa vallitsevaksi taidesuuntaukseksi. Sosialistinen realismi on kuvakieleltään lähellä propagandaa – sen keskeisenä tarkoituksena on kommunististen arvojen glorifiointi. Nimestään huolimatta sosialistinen realismi ei siis varsinaisesti pyrkinyt kuvaamaan todellisuutta sellaisena kuin se on. Sosialistisessa realismissa tyypillisiä aiheita ovat moderni maatalous ja teollisuus, uutterasti töitä tekevät proletariaatin edustajat sekä voimakkaat kansanjohtajat. Aiheita kuvataan voimakkain värein ja viivoin.

Sosialistinen realismi nousi Neuvostoliitossa käytännössä ainoaksi hyväksytyksi taidesuuntaukseksi. Kokeellinen taide oli kiellettyä, koska se antoi liikaa tulkinnanvaraa, jossa katsojat saattoivat nähdä valtiovaltaa kritisoivia sävyjä. Samoin Kiinassa sosialistinen realismi muodostui dominantiksi taidesuuntaukseksi etenkin Mao Zedongin aikakautena. Sosialistisen realismin tyyliin maalatut propagandajulisteet olivat tuttu näky ympäri Kiinaa. Pohjois-Koreassa sosialistisen realismin kulttuuripoliittisesta asemasta ei ole edelleenkään luovuttu.

Koska sosialistisessa realismissa painotettiin kommunistisen yhteiskunnan voimaa ja edistyneisyyttä, yksittäiset taiteilijat eivät yleensä saaneet juurikaan mainetta ja kunniaa. Taiteilijoiden tyyli oli melko yhdenmukaistettua, eikä liian kokeilevaa ilmaisua sallittu. Myös aiemmin omaa vahvaa tyyliään toteuttaneet taiteilijat joutuivat autoritäärisenä neuvostoaikana luopumaan omintakeisesta jäljestään ja opettelemaan “oikean” tavan tehdä taidetta.

Pop-taide

Pop-taide syntyi suunnilleen samanaikaisesti Atlantin molemmilla puolilla, Lontoossa ja New Yorkissa. Suuntaus sai alkunsa massatuotettujen kulutustarvikkeiden pohtimisesta ja ottamisesta osaksi taiteen tekemistä. Eräs ydinajatus oli, että elitistisestä taiteesta tulisi siirtyä kohti kaiken kansan taidetta, joka hyödyntää kaikkien tuntemia massatuotettuja symboleita ja kuvakiektä. Paitsi yhteiskunnallinen muutos, myös esimerkiksi dadaismi innoitti osin pop-taidetta.

Ehkä tunnetuin esimerkki pop-taiteesta ovat Andy Warholin teokset, joissa toistettiin arkipäiväisiä esineitä tai symboleita, kuten säilyketölkkejä tai Marilyn Monroen muotokuvia. Warholista tuli itsekin popkulttuurin ikoni, joka keräsi ympärilleen laajan joukon ihailijoita. Muita tunnettuja amerikkalaisia poptaiteilijoita ovat esimerkiksi sarjakuvatyylisistä teoksista tunnettu Roy Lichtenstein sekä usein Amerikan lippua teoksissaan käyttävä Jasper Johns.

Britanniassa puolestaan pop-taiteelle oli ominaista amerikkalaisen pop-kulttuurin ihailu. Tunnetuimpia britannialaisia pop-taiteilijoita ovat esimerkiksi kollaaseistaan tunnettu Richard Hamilton ja kuvanveistäjä Eduardo Paolozzi. Pop-taide herätti kiinnostusta ympäri maailmaa. Jopa Neuvostoliitossa syntyi 1970-luvulla pop-henkinen Sots Art-suuntaus, joka yhdisteli sosialistista realismia ja pop-kuvastoa. Suomessa pop-taide jäi marginaalisemmaksi ilmiöksi, mutta sitä kokeilivat esimerkiksi Kauko Lehtinen ja Ismo Kajander.

1900-luvun taidesuuntaukset lyhyesti esiteltyinä – Osa I

Tunnetko 1900-luvun taidehistoriaa? (Osa I)

Taidehistoria on rikas ala, jonka koukeroissa riittää tutkittavaa eliniäksi. Yhdessä iltapäivässä tai artikkelissa ei ehdi käsitellä kuin murto-osan kiinnostavista eurooppalaisista taidesuuntauksista, puhumattakaan maailman muista kolkista. Jos taiteen katselu kiinnostaa, mutta et ole perehtynyt sen historiaan, voit tästä artikkelisarjasta päästä kuitenkin alkuun. Vaikka et olisi kuunnellut kuvaamataidon tunneilla, tai niistä olisi vierähtänyt jo jonkin verran aikaa, voit ottaa 1900-luvun taidesuuntausten perusteet haltuun.

1900-luku oli suurten murrosten aikaa, ja yhteiskunnan muutos heijastui myös taiteeseen. Vuosisadan aloitti lyhyt rauhan aika, belle époque, jonka aikana impressionismi ja siitä johdettu jälki-impressionismi olivat muodissa. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen nähtiin voimakkaasti tyyliteltyjä taidesuuntauksia, jotka hylkäsivät aiemmat käsitykset siitä, millaista taiteen pitäisi olla. Kehitys kiihtyi uutta vuosituhatta lähestyttäessä, kun esittävä taide teki tietä monimuotoiselle nykytaiteelle. Tässä lyhyt katsaus viime vuosisadan tärkeimpiin taidesuuntauksiin. Ensimmäinen osa käsittelee 1900-luvun alun taidesuuntauksia: impressionismia, ekspressionismia ja fauvismia, Art Nouveauta eli jugendia sekä kubismia.

(Claude Monet: Impressio, Auringonnousu, 1872)

Impressionismi

Impressionismin kultakausi koettiin jo 1800-luvun loppupuolella, mutta se on kuitenkin sisällytetty tähän listaan, koska se vaikutti niin voimakkaasti myös 1900-luvun taiteeseen. Impressionismin tavoitteena oli kuvata tietystä hetkestä saatu vaikutelma, impressio – tärkeää oli tunne, ei yksityiskohtaisuus.

Impressionismi oli mullistava taidesuuntaus, koska se rikkoi perinteisiä sääntöjä, joiden mukaan taiteen pitäisi olla esittävää. Impressionismi kun ei pyrkinyt niinkään asioiden vaan sisäisten tunnetilojen esittämiseen. Taidesuunta auttoi muuttamaan ihmisten käsitystä taiteesta ja viitoitti siten tietä kohti modernismia ja nykytaidetta.

Tunnetuin impressionismia edustaneista taiteilijoista on epäilemättä ranskalainen Claude Monet, jonka värin ja valon käyttöä ihaillaan edelleen. Tyylisuunta sai nimensäkin Monet’n maalauksesta “Impression, soleil levant” eli “Impressio, auringonnousu”. Muita tunnettuja impressionisteja olivat Camille Pissarro, Alfred Sisley sekä Edgar Degas, joka tosin sai innoitusta myös muista taidesuuntauksista.

(Gallen-Kallela: Väinämöisen lähtö, 1906)

Jälki-impressionismi

Impressionismista vaikutteita ottaneet, mutta kuitenkin omia polkujaan kulkeneet taiteilijat muodostivat 1900-luvun alkupuolella niin sanotun jälki-impressionistisen eli postimpressionistisen taidesuuntauksen. Jälki-impressionismia voidaan kutsua impressionismin ja ekspressionismin välimuodoksi, vaikka se ei olekaan yhtenäinen suuntaus. Kuuluisia jälki-impressionismeja olivat esimerkiksi Paul Gauguin ja Paul Cézanne.

Jälki-impressionismiin lukeutuivat esimerkiksi pointillismi, jossa maalattiin pieniä pisteitä kiinnostavan pinnan aikaansaamiseksi. Myös esimerkiksi syntetismi, jossa hyödynnettiin vahvoja värejä ja viivaa, on eräs jälki-impressionistinen suuntaus. Syntetismillä oli yhtymäkohtia symbolismin kanssa. Suomessa sitä voidaan nähdä esimerkiksi Gallen-Kallelan Kalevala-taiteessa.

Jälki-impressionismi on hyvä esimerkki siitä, että taidesuuntausten rajat ovat usein häilyviä, ja niissä voi olla mielipide-eroja. Vaikka ismit voivat olla käteviä työkaluja suuntausten jäsentelyyn ja oikeanlaisten mielikuvien herättämiseen, ei ole syytä jäädä niiden vangiksi.

(Jean Metzinger: Baigneuses: Deux nus dans un paysage exotique, 1906)

Ekspressionismi

1900-luvun taitteessa monet taiteilijat halusivat siirtyä klassisesta esittävästä taiteesta kokeilevampaan ilmaisuun. Ekspressionismilla tarkoitetaan tällöin syntynyttä suuntausta, jossa pyrittiin kuvaamaan tunnetiloja uusin tavoin. Kirkkaat ja voimakkaat värit sekä rohkeat vedot ovat ominaisia ekspressionistiselle taiteelle. Taidesuunnan kiteyttää ekspressionistisen maalari Wassily Kandinskyn lausahdus: “Kaunista on se, mikä on sisäisesti kaunista”.

Ekspressionismiin lasketaan toisinaan myös ranskalainen taidesuuntaus fauvismi, joka sai nimensä sanasta “fauve” – peto. Nimensä mukaisesti fauvismin värien ja viivan käyttö on tyypillistä ekspressionismiakin voimakkaampaa, jopa väkivaltaista. Tunnetuimpia fauvismin edustajia on Henri Matisse.

Kandinskyn lisäksi tunnetuimpia ekspressionisteja ovat esimerkiksi fauvismiakin edustanut Matisse, Egon Schiele ja Francis Bacon. Suomessa ekspressionismia edusti 1910-luvulla vaikuttanut Marraskuun ryhmä, johon kuuluivat esimerkiksi Tyko Sallinen, Wäinö Aaltonen sekä Alwar Cavén.

Art Nouveau eli Jugend

Art Nouveau, joka tunnetaan pohjoismaissa myös nimellä Jugend (saksaksi “nuoruus”), oli ennen ensimmäistä maailmansotaa suosittu tyylisuuntaus. Suomessa Jugend-tyyli tuo mieleen erityisesti rakennustaiteen, mutta kyseessä oli myös maalaustaiteen ja grafiikan suuntaus, jossa pyrittiin luomaan uutta ja ilmentämään tuttujenkin aiheiden taustalla olevaa salaperäistä symbolismia.

Art Nouveau-tyyli sai alkunsa Britannian prerafaeliiteilta, jotka painottivat taiteen kaavojen rikkomista ja uusien ideoiden ilmaisemista. Samoja ajatuksia sovellettiin kaikkiin taidemuotoihin, esimerkiksi arkkitehtuuriin, jossa arkkitehdit kuten Victor Horta ja Antoni Gaudí kokeilivat rohkeasti uutta.

(Sylvi Kunnas: Valtatiet, 1928)

Maalaustaiteessa Art Nouveau nähtiin keskittymisenä taiteen muotoon enemmän kuin sisältöön. Värien ja viivan käyttö oli tärkeämpää kuin aihevalinta. Aiheisiin saatiin inspiraatiota erityisesti luonnosta ja vieraista kulttuureista, erityisesti kaukoidästä. Japonismi nousi suursuosioon, ja Hiroshigen kaltaisten puupiirrostaiteilijoiden työt innoittivat eurooppalaisia taiteilijoita. Art Nouveau ilmentääkin sitä, miten globalisoitunut maailma oli jo 1900-luvun alussa. Uudet ideat ja teokset levisivät nopeasti ympäri maailmaa, ja vaikutteita saatiin sekä läheltä että kaukaa.

Tunnetuimpia Art Nouveau-taiteilijoita ovat Gustav Klimt, Alphonse Mucha ja Henri Toulouse-Lautrec. Tunnettuja Jugend-arkkitehtejä ovat esimerkiksi Charles Rennie Mackintosh, Horta sekä Gaudí, jonka luomat rakennukset houkuttelevat edelleen tuhatmäärin turisteja Barcelonaan.

Kubismi

Kubismi oli 1900-luvun alun suuntaus, jossa pyrittiin asioiden hajottamiseen, analyysiin ja sitten uudelleen kokoamiseen muuttuneessa, pelkistetyssä muodossa. Realistisilla syvyysvaikutelmilla heitettiin vesilintua, ja niiden sijaan keskityttiin kuvaamaan asioita monista eri kulmista samanaikaisesti. Kubismia ilmennettiin sekä maalaustaiteessa että muissa taidelajeissa, jopa arkkitehtuurissa. Sen uskotaan saaneen vaikutteita Einsteinin suhteellisuusteoriasta, joka keksittiin samoihin aikoihin. Näin kubismi havainnollistaa erinomaisesti sitä, miten taiteella on tapana heijastella yhteiskunnan tapahtumia.

Kubismin kultakausi alkoi Pablo Picasson teoksesta “Les Demoiselles D’Avignon” (“Avignonin naiset”), joka  valmistui vuosina 1906-1907. Naisvartaloita epätyypillisen geometrisesti ja kulmikkaasti kuvannut teos herätti paitsi järkytystä, myös voimakasta kiinnostusta. Monet muut taiteilijat halusivat kokeilla uutta suuntausta, joka koettiin provokatiivisena.

Eittämättä tunnetuin kubistinen taiteilija on Pablo Picasso, jonka teoksista lähes kaikilla ummikoillakin on selkeä käsitys. Kubismi onkin yksi voimakkaimpia mielikuvia herättävistä taidesuunnista. Picasson lisäksi merkittäviä kubisteja olivat esimerkiksi Georges Braque ja Jean Metzinger.

Suomessakin kubismi kiehtoi monia taiteilijoita, ja esimerkiksi Ilmari Aalto maalasi tunnettuja kubistista innoittuneita töitä, kuten Kellot (1914). Picasson sijaan Aalto tosin sai vaikutteita ensisijaisesti venäläisestä maalaustaiteesta ja musiikista.

Suomalaiset naistaiteilijat

Naiset suomalaisessa taidehistoriassa

Taiteilijan ammatti ei koskaan ole ollut helpoin valinta. Erityisen vaikea se oli pitkään naisille, joiden kykyyn luoda hyvää taidetta ei vielä satakunta vuotta sitten uskottu. Tästä huolimatta suomalaisesta taidehistoriasta löytyy lahjakkaita naisia, jotka eivät antaneet yhteiskunnallisten esteiden lannistaa itseään.

Vielä 1900-luvun alun Suomessa oli tavallista, ettei naisista koskaan tullut “vakavasti otettavia” taiteilijoita. Vaikka Taideyhdistyksen piirustuskoulun opiskelijoista jopa yli puolet oli joinain vuosina naisia, useimmat heistä perustivat verrattain nuorina perheen ja vaipuivat unholaan, kun heidän miespuoliset vastineensa loivat uraa kotimaassa ja ulkomailla. Hekin naiset, jotka sinnikkäästi jatkoivat taiteen tekemistä, harvoin saavuttivat itselleen minkäänlaista mainetta tai kunniaa. Vuosina 1904-1936 naistaiteilijoille ei myönnetty yhtäkään Suomen taideyhdistyksen dukaattipalkintoa.

Myöhemmät sukupolvet ovat kuitenkin taas kiinnostuneet naisten roolista suomalaisessa taidehistoriassa. Aiemmin tänä vuonna järjestettiin “Täältä tullaan! Naistaiteilijat modernin murroksessa”-niminen näyttely, joka toi näkyvyyttä varhaisen suomalaistaiteen naispuolisille tekijöille. Näyttely oli varmasti monelle silmiä avaava kokemus: harva edes tietää, että Schjerfbeckin ja Thesleffin aikalaisina eli kymmeniä naispuolisia taiteilijoita, joista moni veti lahjakkuudessa vertoja miespuolisille kollegoilleen.

Vaikka Naistaiteilijat modernin murroksessa-näyttely päättyi toukokuun lopulla, ei koskaan ole liian myöhäistä tutustua suomalaisen taidehistorian naisiin. Alla esittelyssä muutamia naistaiteilijoita, jotka ansaitsisivat näkyvämmän paikan kotimaisessa kulttuurikaanonissa.

(Greta Hällfors-Sipilä: Keittiössä, 1910-luku, öljymaalaus ja kollaasi.)

Greta Hällförs-Sipilä

Greta Hallförs-Sipilä ja hänen aviomiehensä Sulho Sipilä olivat aikanaan mahdollisesti ainoita Suomessa toimivia avantgardisteja. 1910-luvulla tämä boheemi pari imi vaikutteita Euroopan uusista tuulista – Kandinskysta ja Chagallista – ja kulki omia polkujaan verrattuna muihin suomalaistaiteilijoihin.

Greta Hallförs-Sipilä maalasi uransa alkupuolella voimakkain värein, joita pidettiin Suomessa mauttomina. Uransa loppupuolella hänen väripalettinsa haalistui merkittävästi – mahdollisesti ammatillisen pettymyksen seurauksena.

Gretan ja Sulhon uraa vertaillessa sukupuolten väliset erot nousevat valokeilaan. Kodin hoitamisen lisäksi Greta maalasi vielä ahkerammin kuin aviomiehensä, mutta ei koskaan saanut omaa työhuonetta tai pitänyt omaa näyttelyä.

Gretan teosta “Keittiössä” voidaan pitää ensimmäisenä suomalaisena kollaasina. Tämä teos merkittiin aikoinaan virheellisesti Sulhon nimiin, kuten monet muutkin Gretan työt. Ammatillisesti Greta ei koskaan onnistunut murtautumaan pois aviomiehensä varjosta, ja yksityiselämässä hän kärsi ilmeisesti yksinäisyydestä.

1940-luvulla Greta tulkittiin skitsofreenikoksi, ja loppuelämänsä hän vietti Kellokosken mielisairaalassa. Ei ole kuitenkaan selvää, oliko kyseessä todella skitsofrenia vaan uupuumus ja masennus.

Greta Hallförs-Sipilän elämäntarina on esimerkki siitä, miten huonoa kohtelua naistaiteilijat usein saivat. Heidän pantiin auliisti miespuolisten kollegoiden varjoon, ja tavallisesta kotiäitiydestä poikkeava käyttäytyminen tuomittiin herkästi hulluudeksi. Viime vuosina suhtautuminen Gretaan on kuitenkin muuttunut. Jo vuonna 2006 Turun taidemuseossa järjestettiin “Hallen ja Tivan tarina”-näyttely, joka toi esille molempien Sipilöiden taidetta, ja tämän kevään “Täältä tullaan”-näyttelyssä Gretan taiteella oli keskeinen asema.

Elga Sesemann

Viipurissa syntynyt Elga Sesemann nousi 1940-luvulla yhdeksi Suomen merkittävimmistä ekspressionisteista. Sesemann opiskeli Taideteollisuuskoulussa, Suomen taideakatemian koulussa sekä Vapaassa taidekoulussa ennen läpimurtoaan vuonna 1945. Elga oli naimisissa taiteilija Seppo Näätäsen kanssa ja harvinainen esimerkki naistaiteilijasta, joka oli aviomiestään tunnetumpi.

Sesemannin ehkä tunnetuin teos on vuonna 1946 maalattu Kukkaismyyjä, joka on myös tyypillinen esimerkki hänen töistään. Sesemann kuvasi usein autioita näkymiä ja yksinäisiä ihmishahmoja. Hänen väripalettinsa ei kuitenkaan ollut ankea vaan pikemminkin hempeä.  Sesemannin tunnevoimainen ilmaisu kuvasti ajan henkeä. Vaikka häntä voi luonnehtia yhdeksi menestyneimmistä suomalaisista naistaiteilijoista, eivät hänen teoksensa kuitenkaan ole olleet suurelle yleisölle kovin tuttuja.

(Helmi Kuusi: Yksinäinen, 1944. Grafiikka, kuivaneula. Kuvitusehdotus Helvi Hämäläisen romaaniin Kylä palaa.)

Helmi Kuusi

Helmi Kuusi oli maalari ja taidegraafikko, joka teki erityisesti henkilökuvia ja uransa loppupuoliskolla luontokuvia. Kuusi syntyi Yhdysvalloissa ja opiskeli taidetta kansainvälisessä ympäristössä Helsingissä, Turussa, Lontoossa, Tukholmassa ja Pariisissa. Hän myös opetti taidetta.

Sodan aikana Kuusi työskenteli lottana ja luonnosteli Karjalassa näkemiään kuvia, vaikka ei halunnutkaan olla varsinainen sodankuvaaja. Vuonna 1943 hän osallistui WSOY:n järjestämään kilpailuun kuvitusehdotuksellaan sodasta kertovaan “Kylä palaa”-romaaniin. Kuusen grafiikka soveltui erinomaisesti tarinankerrontaan voimakkaan viivan ja valon käytöllään.

Kuusi seurasi eurooppalaisen grafiikan suuntauksia ja kokeili eri grafiikan lajeja töissään. 1940-luvulla Kuusi oli ainoa naispuolinen osallistuja WSOY:n järjestämällä litografiakurssilla. Hänen työskentelyprosessinsa oli huolellinen: hän työsti luonnospiirroksia, vedosti ja korjaili laattoja useaan otteeseen, kunnes oli täydellisen tyytyväinen lopputulokseen. Kuusen työt ovatkin viivan ja valon käytöltään huomattavia. Parhaiten Kuusi tunnetaan nykyisin tummasävyisistä luonto- ja henkilökuvistaan. Hän kuvasi aiheitaan realistisesti, mutta hämärän valon käyttö sai aikaan mysteeristä, sadunomaista tunnelmaa. Kuusi teki myös jonkin verran kuvituksia runoihin ja kirjoihin.

(Sylvi Kunnas: Valtatiet, 1928)
Sylvi Kunnas

Sylvi Kunnas on myös esimerkki naistaiteilijasta, joka ei koskaan onnistunut irtautumaan aviomiehensä varjosta. Kunnas syntyi Turussa vuonna 1903 ja suoritti opintonsa Turun piirustuskoulussa, mutta ei onnistunut tekemään läpimurtoa taiteilijana. Hän siirtyikin opiskelemaan opettajaksi Helsinkiin, vaikka ei halunnut ryhtyä opettajaksi.

Helsinkiin muutettuaan Kunnas liittyi pääkaupungin modernistipiireihin. 1920-luvulla hänestä tuli Tulenkantajien keskeinen jäsen, joka teki suurimman osan Tulenkantajat-lehden kuvituksista. Kunnas kuvitti myös Mika Waltarin ja Olavi Laurin Valtatiet-runokokoelman voimakkaan Art Deco-tyylin mukaisesti. Myöhemmin Kunnas kuvitti monia muitakin runokirjoja ja piirsi kansikuvia esimerkiksi Edith Södergranin ja oman tyttärensä Kirsi Kunnaksen kokoelmiin.

Vaikka Sylvi Kunnas oli monella tapaa modernistisen taiteen pioneeri Suomessa, hän ei noussut läheskään niin tunnetuksi kuin monet miespuoliset tulenkantajat. Suuri osa Kunnaksen ajasta meni kodin hoitamiseen, ja hän sai ensimmäisen yksityisnäyttelynsä järjestettyä vasta 40-vuotiaana. Viime vuosina Kunnaksen voimakkaan modernistista, kubismia ja ekspressionismia henkivää maalaustaidetta on kuitenkin alettu arvostaa enemmän.

(Meri Genetz: Kaupunkikuva Cannesista, ajoittamaton)
Meri Genetz

Meri Genetz tunnetaan etevästi värejä käyttäneenä maisemien ja asetelmien maalarina. 1900-luvun alussa eurooppalaisesta ekspressionismista innoittunut ryhmä suomalaistaiteilijoita, niin kutsuttu Marraskuun ryhmä, vaikutti myös Genetzin taiteeseen. Jälkimarraskuulaiseksi kutsuttu Genetz maalasi rohkein värein ja vedoin.

Genetz opiskeli piirustusopettajaksi Taideyhdistyksen piirustuskoulussa, ja oli vuosina 1902-1905 Järnefeltin yksityisoppilaana. Hän opiskeli myös Pariisissa, missä hän maalasi samassa ateljeessa Picasson kanssa. Ulkomailla asuvan Genetzin töitä kantautui näyttelyihin myös Suomeen, missä ne saivat loistavia arvioita.

Genetz on kuitenkin yksi huonoiten tunnettuja suomalaistaiteilijoita: vaikka hänet tunnettiin elinaikanaan hyvin, hänen työnsä vaipuivat unholaan hänen kuoltuaan vuonna 1943. Monet Genetzin töistä katosivat jäljettömiin. Osasyy tähän oli se, että Genetz oli taloudellisesti riippumaton eikä ollut juurikaan myynyt teoksiaan tai osallistunut kilpailuihin. Vaikka hänen jäljellä olevia teoksiaan esittelevät näyttelyt saivat ylistäviä arvioita, eivät nekään auttaneet nostamaan häntä takaisin kotimaisen taiteen kärkinimiin.